Maailmantalouden kasvu hidastuu ja voi johtaa synkroniseen taantumaan.

Viime lokakuussa Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ennusti maailmantalouden kasvavan 4,9 % vuonna 2022. Pandemian leimaaman lähes kahden vuoden jälkeen se oli tervetullut merkki asteittaisesta normalisoitumisesta.Puolivuosittaisessa raportissaan IMF esitti optimistisia huomautuksia ja huomautti, että vaikka pandemia jatkui, niin myös talouden elpyminen, vaikkakin epätasaisesti eri alueilla.

Vain kuusi kuukautta myöhemmin IMF tarkisti ennusteitaan: ei, se sanoi, tänä vuonna talous kasvaa vain 3,6 prosenttiin.Leikkaus – 1,3 pistettä vähemmän kuin aiemmin ennustettiin ja yksi rahaston suurimmista vuosisadan alun jälkeen – johtui suurelta osin (ei yllättäen) Ukrainan sodasta.

"Sodan taloudelliset vaikutukset leviävät kauas ja laajalle - kuten maanjäristyksen keskuksesta lähtevät seismiset aallot - pääasiassa hyödykemarkkinoiden, kaupan ja taloudellisten yhteyksien kautta", kirjoitti tutkimusjohtaja Pierre-Olivier Gourinchas. esipuhe World Economic Outlookin huhtikuun numeroon.”Koska Venäjä on merkittävä öljyn, kaasun ja metallien sekä Ukrainan kanssa vehnän ja maissin toimittaja, näiden hyödykkeiden tarjonnan nykyinen ja odotettu lasku on jo nostanut niiden hintoja jyrkästi.Eurooppa, Kaukasia ja Keski-Aasia, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka sekä Saharan eteläpuolinen Afrikka kärsivät eniten.Ruoan ja polttoaineen hintojen nousu vahingoittaa alhaisemman tulotason kotitalouksia maailmanlaajuisesti – myös Amerikassa ja Aasiassa.”

Myönnettäköön – geopoliittisten ja kaupallisten jännitteiden ansiosta – maailmantalous seurasi alaspäin jo ennen sotaa ja pandemiaa.Vuonna 2019, vain muutama kuukausi ennen kuin Covid-19 käänsi elämän sellaisena kuin tiesimme sen, IMF:n toimitusjohtaja Kristalina Georgieva varoitti: ”Kaksi vuotta sitten maailmantalous oli synkronisessa noususuhdanteessa.BKT:lla mitattuna lähes 75 % maailman kiihtyi.Nykyään yhä suurempi osa maailmantaloudesta liikkuu tahdissa.Mutta valitettavasti tällä kertaa kasvu hidastuu.Tarkemmin sanottuna vuonna 2019 odotamme hitaampaa kasvua lähes 90 prosentissa maailmasta.

Talouden taantuma on aina iskenyt joihinkin ihmisiin enemmän kuin toisiin, mutta pandemia on pahentanut tätä eriarvoisuutta.Eriarvoisuus kasvaa sekä kehittyneiden että nousevien maiden ja alueiden sisällä.

IMF on tarkastellut kehittyneiden maiden taloudellista suorituskykyä muutaman viime vuosikymmenen aikana ja todennut, että kansalliset erot ovat kasvaneet 1980-luvun lopusta lähtien.Nämä erot henkeä kohti lasketussa BKT:ssa ovat pysyviä, kasvavat ajan myötä ja voivat olla jopa suurempia kuin maiden väliset erot.

Mitä tulee köyhempien alueiden talouksiin, niillä kaikilla on samanlaiset ominaisuudet, jotka asettavat ne huomattavan epäedulliseen asemaan kriisin iskeytyessä.He ovat yleensä maaseutuja, vähemmän koulutettuja ja erikoistuneet perinteisille aloille, kuten maatalouteen, teollisuuteen ja kaivosteollisuuteen, kun taas kehittyneet maat ovat tyypillisesti enemmän kaupunkeja, koulutettuja ja erikoistuneita korkean tuottavuuden kasvun palvelualoihin, kuten tietotekniikkaan, rahoitukseen ja viestintään.Sopeutuminen haitallisiin sokkeihin on hitaampaa, ja sillä on pidempiaikaisia ​​negatiivisia vaikutuksia taloudelliseen suorituskykyyn, mikä lisää seurausta muista ei-toivotuista vaikutuksista, jotka vaihtelevat korkeasta työttömyydestä ja heikentyneestä henkilökohtaisen hyvinvoinnin tunteesta.Ukrainan sodan laukaisema pandemia ja maailmanlaajuinen ruokakriisi ovat selvä todiste siitä.